maanantai 31. tammikuuta 2011

Jäsenhakemus skriptoriumista.

Pikalähetti toi juuri kirjeen suoraan  Löytäjä-klubin teehuoneeseen, missä olin juuri nauttimassa teetä ja teeleipää kera hillon ja kotivoin. Avattuani kirjeen huomasin sen ilokseni olevan jäsenhakemus ja kuva. Kyseinen herra vaikuttaa  taidoiltaan ja tiedoiltaan pätevältä. Näin ollen olisin valmis suosittelemaan hakijaa seuramme jäseneksi.




Johann D. Pergament

Raportti Rutger von Kampferin retkikunnalta Sipooriasta

Löytäjä-lehden toimitukseen tullut viesti Judas von Kampferilta, jossa kertoo sanoin ja kuvin veljensä matkasta.

"Rutger von Kampfer on vakuuttunut, että Itänavan löytämien on lähellä, pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. On myös löytynyt itänapanöythtääkin vakuuttavampi todiste Itänavan olemassaolosta: Aito tienviitta, joka ohjaa kyseiselle navalle!"

Von Kampfer harjoittaa perinteistä manuaalis-optista tähystysmenetelmää.


Blizkriegdonnerwetter! Siinähän on selvästi osoitettu Itänavan sijainti tuon pienen paalun juuressa. Onko pitkällinen, vaaroja uhmaava etsintä loppusuoralla?


Hah! Siinä on teille "tutkimusmatkailijoille" navanmallia! Lapiot esiin kuormasta ja töihin.
Onpas paksulti lunta, mutta kyllä se täällä jossain on, mokomakin napa.
Pahus. Ei jälkeäkään Itänavasta. Asiaa pitää tutkia tarkemmin. Olisiko tutkimusmatkailijoiden sosieteetti ennättänyt edelle?


Huokaus. Onneksi tutkimusmatkailijat eivät olleet asialla. Kylttihän olikin vain retkahtanut. Navan täytyy olla syvemmällä idässä. Matkaan!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Lumen armoilla.

Taiteilijan näkemys retkikuntamme tämänhetkisestä tilanteesta.






Itänapatutkimusretkikunnan matkan eteneminen on pysähdyksissä, koska hirvittävä lumimyrsky estää matkanteon. Olemme kaivaneet lumeen asumuksen, joka iloksemme on mukava ja lämmin.
Matkapakkauksesta löytyi kaikenlaista tarvittavaa, kuten ajanvietteeksi mukavaa lukemistoa viihdykkeeksi ja itsensä kehittämiseen. Yllätin toverini kaivamalla esiin muonapakkauksesta tuon kuuluisan yhdistelmän eli ihraa ja keksiä. Olin varustanut pakkaukseni suolatulla keksillä ja valkohomeihralla (rasvaprosentti noin 60).

Olemme lämmitelleet kynttiläin valossa ja myös urheilujuomalla eli sportviinillä.
Takana on nyt 32 päivää lumiasumuksessa viivyttelyä. Toivomme, että tuuli pian talttuu. Taivaanrannassa on jo näkynyt kirkastuvaa. Mieli on hyvä, eikä moralimme ole vielä pahoin löystynyt, tosin minulla oli eilen univormussa taskun nappi auki!

lauantai 29. tammikuuta 2011

Teoriaa itänavan magneettisuudesta


Lukuisten tarkkojen mittausten ja laskelmien jälkeen on esille noussut teorioita itänavan magneettisista vääristymistä. On syntynyt koulukuntia jotka kiivaasti väittelevät onko vääristymä posetiivinen, negatiivinen vai kerrassaan positiivinen. Itse olen päätynyt negatiivisen vääristymän kannalle ja toivon äskettäin aloitetun naparetken tuovan vahvistuksia päätelmilleni.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kohti Itänapaa

Tutkimusmatkaajien maanalaisen naisarmeijan kilpajuoksu kohti myyttistä Itänapaa on täydessä vauhdissa. Naisellisen intuition, juorujen ja itänapawatupassin johdattamana matka alkoi ankarissa olosuhteissa. Viimeisin raportti kertoo että kaikkien aikojen lumimyrskykään ei onnistunut lannistamaan pientä ja sinnikästä naisjoukkoamme. Kilpa kohti Itänapaa on siis hyvällä mallilla ja mikä parasta, ilkeä tiedemies Von Kampmer tuntuu kadonneen kuin paukku (äskettäin löydetylle) pohjoisnavalle.

Itänavan enkelit lähtötunnelmissa.


Mr Frost tarkistaa muonavarat: purkkaa, lakua ja kirsikkalikööriä. Mitä, missä ihra ja keksit? Olis pitänyt pestautua Shackletonin retkikuntaan, Mr Frost murahtelee.

Tuiskis. Runsaasti itänapanöyhtää, olemme ilmeisesti oikeilla jäljillä.

Mutta äkkiä...


Vaikeudet alkavat kasaantua retkikuntamme ylle ja hartioille.


Meitähän ei yksi viikkoja kestävä hirmuinen lumimyrsky pysäytä!

Kohti itänapaa vaikka kroolaten!

Spirits up myrskystä huolimatta! Pahin lumimyräkkä hellittää otettaan, ja Enia on pistämättömällä vainullaan löytänyt taas merkkejä itänapanöyhtästä. Jolly good, myös kirsikkalikööriä on vielä jäljellä!

Tässä oli viimeisin uutinen urheista retkikunnattaristamme mitä tänne sivistyksen pariin on itärintamalta kuulunut. Matka kohti Itänapaa jatkuu...


Kuvat: aina niin taitava fotografisti, neiti Katariina Klippi.



sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kaikki keinot sallittuja: itänavan tietäjät!

Koskapa saimme vaativan haasteen itänavan löytämiseksi, olemme antautuneet vakavaan pohdiskeluun siitä, miten tuo mystinen piste määritetään.
Ja edelleen: tutkimusmatkaseurueemme miesväki kaikkosi Pirkanmaan suuntaan omalle retkelleen, naiset ottivat tehtävän hoidettavaksi.
Mietimme oikein kovasti, suloisten naisaivojemme koko voimalla, miten saisimme jotain vihiä itänavan sijainnista ja luonteesta.
Käytimme naisen vaistoa, kuuntelimme juoruja ja uhrasimme viattoman neidon. Saimme hyviä vihjeitä ja voimme tässä kohtaa paljastaa pahuuden kätyri Rudger von Kampmerille, että sekä suunta että muut itänavan löytymistä edesauttavat asiat alkavat olla selkeitä ja matka on alkanut.


Haa! Ehkävä viattoman neidon sisälmyksistä voimme lukea tien itänavalle, lupaavat apuun kutsutut itänavan tietäjät.
Oih! Julma papitar valmistautuu itänavan reitin esiin kaivamiseen!

Ihana neito valmistautui suorastaan ilolla tulevaan uhraukseensa.

"Kerrassaan imponoivaa tämä etsiminen!"

Seuramme meedio Enia Luna viritti uhraustikarin energian sopivaan värähtelytaajuuteen.


...tuota... itänavan tietäjien välskäri ja todellinen henkiopas: Tigru!

Kiitämme fotografisesta avusta neiti Katariina Klippiä, joka tuli luoksemme päivävisiitille, mutta viihtyi Löytäjä-joukon seurassa kokonaisen päivän.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Valmistelua itänapa-haasteeseen: Mortelin Nöyhtäpyydin No:1


Rakenteilla olevaa Hargrave - leijaa käyttäen voimme pyytää itätuulen kuljettamaa itänapanöyhtää. Sedimentaation avulla pystynemme laskemaan teoreettisen etäisyyden itänavalle, depositiomekanismin aiheuttamaa virhettä unohtamatta.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Kilpajuoksu itänavalle alkanut

Löytäjälehden toimitukseen juuri saapunut sähkösanoma.
Sähkösanoman mukana toimitettiin myös nämä kuvat tiedemies Rutger von Kampferista. Tutkimusmatkaseurueemme on nyt pohdittava tarkasti miten vastata meille asetettuun haasteeseen. Menenkin heti karttakammiooni pohtimaan kuinka itänapa voitaisiin saavuttaa.

Heli O´Grafian reportaasi itänapatutkimuksen edistymisestä 20.tammikuuta:
Olen vastaanottanut seuraavan sähkösanoman rakkaalta veljeltäni, ilmanalatutkija ja biotieteilijä B. O´Grafialtalta länsirannikolta: Stop: Otsikko Merkkejä itänapanöyhtästä ilmassa stop Ilmanalatutkimuset osoittevat että ilmassa havaittavissa kaukokulkeumaa itänapanöhtästä stop Tarkempi tutkimus yläilmakehässä voi antaa vihjeitä itänavan sijainnista stop Ohessa tiedeyksikön supermikroshkooppin luomat miljoonakertaiset suurennokset ensimmäisistä itänapanöyhtähavainnoista stop

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Tutkimusta Rääwelin kaupungissa.

Meillä oli mukana hyvä kartta, jonka avulla suunnistimme perille.

Kotimaan tutkimus on edistynyt hurjin harppauksin, joten teimme pienen tutkimusmatkan ulkomaille. Matkustimme laivureiden avustuksella eteläiseen naapuriimme ja sen kauniiseen pääkaupunkiin, Rääweliin, joka myös Revalian tai Tallinnan nimellä tunnetaan.
Meillä ei ollut mitään erityistä löydettävää, joten tutkimme kaupungin tarjontaa yleissilmäyksin. Löysimme muutamia hyviä siirtomaa- ja sekatavarakauppoja. Eräässä olisi ollut tarjolla hyvä laatikkokamera, mutta se oli melko suuri näin liikkuvan tutkimusseurueen käyttöön, olihan sillä kokoa lähes hellahuoneen verran. Kaukoputkia oli tarjolla kiitettävissä määrin, jopa satamassa joukko paikallisia kauppakillan jäseniä yritti niitä meille kaupitella ilman kauppaliikkeen väliintuloa.

Teimme tuttavuutta paikallisten asukkaiden kanssa ja opettelimme tapailemaan muutamia wieraan kielen sanoja. Kuten tervist, näkemist ja "kas kussa on Veinituba" ja "kussa on Rootermanni kaksteist".
Mainioksi tiedetty Veinituba jäi löytymättä ajanpuutteen vuoksi, joten päätimme matkustaa kyseiseen kaupunkiin uudelleen mitä pikimmiten, jo heti seuraavan kuukauden aikana.
Mainittakoon, että lounastimme mainiossa Olde Hansa -ravintolassa, jonne oli loihdittu menneiden aikojen tunnelma mitä parhassa tutkimushengessä.

Ohoi! Maata näkyvissä, ilmoittaa tähystäjämme Serpentina.

Matkanteko oli niin voimillekäypää, että nautimme aluksi voimistavan suklaa-aterian Vene-kadun viihtyissässä, dekadentissa suklaakahvilassa.

Löysimme kaupungin rakennuksista myös peloittavia, mutta mielenkiintoisia hahmoja. Lohikäärmeet ovat tiettävästi nyttemmin kuolleet sukupuuttoon. Asiaa täytynee vielä tutkia tarkemmin.

Raatihuoneen tori oli näin talvijäiden aikaan melko sangen tyhjä ja autio. Ja kulku lumen valtaamilla kaduilla muistutti ajoittain naparetkeilijä Shackletonin viimeaikaisia koettelemuksia.

Oh, miten kiinnostava löytö! Kapteeni Nemon aluksen kauko-ohjauslaite?

Ja niinhän siinä kävi, että ajantaju katosi ja jouduimme juosten kiirehtimään alukseen tutkimusmatkamme lopuksi suorastaan juoksuaskelin, joten palaamme uudelle kartoitusmatkalle hyvin pian.

Uutisia länsirintamalta

Tutkimusmatkailuseurueemme hyvä maine on kiirinyt jo valtakuntamme länsilaidalle saakka. Meitä on lähestytty kerrassaan taidokkaalla hakemuksella, joka oheen liitetään.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Isku Kansallismuseoon



Yksi tutkimusseuramme haarakiila visiteerasi kansallismuseossa ja tutkaili samalla oudon lumi-ilmiön kourissa kärvistelevää capitaalikaupunkia.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Oh la la! Artistique!

Tutkimusmatkailijaseuramme on saavuttanut valtaisan suosion löytöretkeilystä kiinnostuneen kansan parissa. Jälleen on uusi yhteydenotto saatu ja yhdistyksen jäsenyyttä haetaan.
Tällä kertaa hakija onkin herättänyt jo ihastusta useilla erilaisilla taiteellisilla aloilla. Tottahan toki on Neiti Martta Wäreen nimi mainittu usein erilaisten liikuttavien laitteiden sekä taiteellisten pyrkimysten yhteydessä. Lisäksi tiedetään hänen olleen suuntautunut myös fysikaalillisiin esittäviin taiteisiin, kuten vaudevilleen! Näillä ansioilla Neiti Wäreen jäsenyyshalukkuus otettaneen ilolla tutkintaan.

Hurmaava Neiti Wäre itse.

Sallinette, että seuraavassa siteeraan hänen kirjettään.

"Neiti Wäre on täältä kiireiltään unohtanut pitää yhteyttä, kaikenmoinen taiteentutkiminen vie niin paljon aikaa, kuin myös vallitseva vaikea sää ja muut olosuhteet ovat uuvuttaneet Neitiä tavattomasti. Kaikenmoinen juhliminen ja uusi vuosi verottivat voimia kohtuuttomasti. Koska sää pakottaa olemaan sisällä, olen tutkinut muun muassa Pääsiäissaarten arvoituksia. Muistelen samalla kaukaista Hawaiin matkaa, josta kuvan hieno tiki-jumala on. Sitä muistellessa voi rämpytellä ukulelellä muutaman haikean soinnun."

Pääsiäissaaret ovat yksi Neiti Wäreen innostuksen kohteista.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Räjähtävä jäsen-uutuus!!

Olipa sillä hilkulla, etten ohjannut ilmalaivaa päin vuorta, kun sain tutkimusmatkailuseuraamme uuden jäsenhakemuksen.
Koska en mitenkään pysty täällä ohjaamon lattialla hervottomana maatessani kuvaamaan sitä, liitän tähän oheen pikayhteyden uuden - ja ehdottomasti hyväksyttävän - jäsenemme tiedotustaululle.
Pitäkää hatustanne kiinni! Sammuttakaa piippunne!

http://ditamites.blogspot.com/

Uusi vuosi, uudet seikkailut!