Allå allå!
Tällä kertaa Löytäjät ovat päättäneet selvittää tieteen ja
taikuuden keinoja hyväksilukien, onko kummituksiksi ja aaveiksi kutsuttuja
olentoja todella tavattavissa ja voivatko menneet sukupolvet viestittää meille rajan
takaa. Mikä olisikaan parempi ajankohta näihin toimiin ryhtyä, kuin parhaillaan
vietettävä kekrirauhan aika, jolloin henkimaailman porttien sanotaan olevan
auki unohtuneen.
Sopiva kummitustalo henkimaailman kanssa seurusteluun on
löytynyt. Tarkat tieteelliset instrumenttimme, sekä maagikkomme Enia Lunan
konsultoimat tarotkortit ovat osoittaneet, että juuri tämän kukkulan laella on
havaittavissa erittäin voimallisia sähkökenttäin purkauksia ja energioita.
(Tekisipä mieleni antaa henkimaailman otuksille hieman
noottia kerrassaan heikosta siivousinnosta ja arweluttavan läheisestä suhteesta
hämähäkkein ja muiden luonnottomien otusten kanssa.)
Tutkimusryhmämme on luonnollisesti varustautunut runsain
eväin…
… ja vahvistavin virvokkein.
Emme suinkaan ota hiisien ja kummajaisten kanssa asioimista
kevyesti, vaan olemme varustautuneet asianmukaisesti. On ensisijaisen tärkeää
naamioida itsensä tuiki tuntemattomaan muotoon. Jos nimittäin jokin
ilkeämielinen pahulainen sattuisi tiellemme tulemaan, on hyvin tärkeää, ettei
tuo riivattu sielu saa oikeaa identiteettiämme tietoonsa.
Amelie tässä varmistaa mitä tarkkaavaisimmin katsein, että
Serpentinan henkilöllisyys on mitä taitavimmin salattu ja mahdolliset vihat
kohdistuvat, tutkimusmatkaajien sijaan, siihen pariisilaisen Café Bohemen mitä
töykeimpään tarjoilijaan, joka kehtasi eräällä tutkimusmatkalla vihjata
seurueemme olevan liian janoisen.
Täytyy myöntää, että tieteellisen aavejahtimme tulokset
eivät olleet kunniamainnan arvoisia. Mittasimme energiakenttien vaihtelut. Tutkimme
jok’ikisen nurkan ja komeron. Kurkistimme sängyn alle. Mikä pettymys! Ei
mörköjä sielläkään.
Ainoa kummallisuus mihin törmäsimme, oli havainto, että
vaikka tohtorimme H.M.Globin heijastikin varjon, kuten me muutkin, oli varjo
kuitenkin ihan eri paikassa kuin hyvä tohtorimme. Hänen kuvajaisensa ei myöskään
toistunut peilissä. Olisi kuitenkin ollut epäkohteliasta huomauttaa asiasta,
joten jätimme asian sikseen.
Seuraavaksi siirsimme huomiomme rajan taakse siirtyneiden
kontaktoimiseen. Jotta muistaisimme ketä kukin oli tavoittamassa, kirjoitimme
muistilaput otsaamme.
Siinä vaiheessa iltaa alkoi keskittymiskykymme jo
kummasti herpaantua, vaikka olimmekin mitä ahkerimmin yrittäneet tankata
virvokkeita ja jouduimme alati lunttaamaan toistemme otsasta ketä kukin olikaan
kanavoimassa ja tiedustelemaan kanssatutkijolta mitä olinkaan jo ehtinyt
tavoittamaltani henkiolennolta tiedustella.
Suorittamiemme kokeiden osalta täytyy epätyydyttävästi todeta, että
lopullinen tieteellinen todistusaineisto kummitusten ja aaveiden olemassaolosta
jää tutkimusryhmältämme edelleen esittämättä. C'est la vie mon amie! Seikkailu
jatkukoon!
Löytäjät toivottavat teille, uskollinen tiedeyleisömme, Happy
Halloween!
